Psyyke

Jos opettelisi näkemään ailahtelevaisen psyyken voimavarana. Taiteellisen työn mahdollistajana, olennaisena lähtökohtana, kaiken alkuna ja juurena. On mahdollista kirjoittaa tunnelähtöisesti, latautuneesti, omista kokemuksista ja elämyksistä käsin, olivatpa nuo tuntemukset kuinka raastavia ja epämiellyttäviä hyvänsä. Itse asiassa luulen aika monenkin tekevän niin, ja voisi olettaa, että auttaa, jos mielessä sattuu ja tapahtuu. Eri asia ja vaikein asia lieneekin, miten sen kaiken kanavoi luovaan toimintaan. Miten sisäinen rikkonaisuus saadaan näkymään ehjinä, kirkkaina tuotoksina. Miten pysyä tietoisena omista reaktioistaan niin, että niitä on mahdollista hyödyntää. Ja millaista tekstiä siten voi parhaimmillaan syntyä.

Vai onkohan tämä jo vanhanaikainen tapa ajatella? Jos tunteet ovat jo menneet pois muodista? Ja mitä sitten?