Muutaman päivän vimmaisen neulomisen perusteella voin todistaa sen, minkä Helsingin Sanomat meille jo kertoi: käsityöt rauhoittavat mieltä. Vaikka voisi helposti kuvitella, että kudin käsissä paikallaan istuessa ajatus villiintyisi juoksentelemaan ihan mihin sattuu, niin ainakin minun kohdallani vaikutus on aivan päinvastainen. Ajatukset ikään kuin siivilöityvät neuleen läpi. En tiedä, voiko sitä miksikään varsinaiseksi meditaatioksi kutsua, mutta vaikuttaa siltä kuin ajatusten kulku rauhoittuisi parhaiten juuri silloin, kun itseään ei tietoisesti käske olemaan ajattelematta, mutta tekee jotain konkreettista, keskittymistä vaativaa ja tietyllä tavalla epä-älyllistä. Kun antautuu jonkin luomiselle. (Tekisi mieli vähän elätellä myyttisiä lateralisaatio-oletuksia ja ajatella, miten luova oikea aivopuoliskoni tässä tuo itseään tykö...) Kaikenlaista ehtii kyllä päivän mittaan ajatella, mutta se kaikki tapahtuu jotenkin maagisen verkkaisesti. En tiedä, mistä tuli yhtäkkinen tarve keskittyä lankaan, mutta olen iloinen sen ilmaantumisesta ja myös mahdollisuudesta tarttua siihen; arki näyttää nyt aivan toisenlaiselta.
Ehkä kyse on myös halusta paeta jatkuvaa loogisen ajattelun, järkevyyden ja älyn täyttämää maailmaa. Haluan yhä enemmän sellaista, mitä ei voi analysoida ja järkiperäistää, jotain, joka ei ole tehokasta. Haluan enemmän hitaita liikkeitä. Viime päivinä olen kuunnellut, halunnut kuunnella, hyvin paljon klassista musiikkia, pianokonserttoja, Ravelia, kuin kyse olisi nälästä. Klassinen musiikki on minulle äärimmäisen syvien tunne-elämysten lähde, jotain jota ei tarvitse edes yrittää ymmärtää, jotain joka vain tulee riipivän lähelle, jos on tullakseen. Minun ei tarvitse tietää tai sanoa mitään, riittää kun olen ja koen. Kaikki muu on epäolennaista. Koska klassinen oli minulle se ensimmäinen musiikin laji, johon lapsena pääsin sisään, sen äärelle paluu tuntuu jatkuvasti eräänlaiselta kodilta. Tämä on tuttua, olen turvassa nyt. Kuin olisin latautumassa monella hyvällä tavalla. Ja kenties juuri se on tarve, jota on hyvä kuunnella aika ajoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti