10. elokuuta 2009

Jostakin tulee

Jostakin tulee sanoja saostuneita, kirjaimet johdattavat eteenpäin valon ja varjon tiellä, se on jokseenkin turhaa ja joinakin päivinä se tapahtuu uudelleen. Seisahtuu minulla on vaikeaa ja aina joku rakentaa enemmän ja isommin miten mitataan päivän ääri. Sanojen taipumattomuus ja mitä siinä emme jo ole laskeneet? Jokin joka toistuu joka on otettava kämmenelle ja tutkittava yhä uudelleen kaikki toistuu minun sanani kaksi kirjainta monistaa itseään ja ketä se peilistä ulottaa pieni poika ääretön ja ihan hiljaa, siivooja joka hymyilee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti