Junalla Euroopassa

"Suuri Matkamme" kulki reitin Hampuri-Bremen-Dortmund-Köln-Luxemburg City-Echternach-Antwerpen-Gent-Brugge-Brysseli. Junalla pääsi nopeasti ja mukavasti. Kamera ja päiväkirja kulkivat mukana ikuistamassa monta ihanaa hetkeä. Olen innostunut yhä enemmän valokuvaamisesta. En välttämättä kehuskelisi taidoillani vielä, eikä kameranikaan oikein suostu kaikkeen siihen, mitä itse haluaisin, mutta olen moneen otokseeni yllättävänkin tyytyväinen. Kuvaamisen tarkoitusta tulee kyllä paljon pohdiskeltua. Mitä varten oikein otan kuvia? Matroskinin tavoin mietityttää, millä tavalla maailman tutkailu kameran linssin takaa vaikuttaa omaan kokemukseen. Maisemia tulee usein katseltua siltä kantilta, mikä mahtaisi näyttää hyvältä kuvassa. Mietityttää myös, käykö niin, että kuvaamisen varjolla jättää tajuamattaan itse katsomatta kunnolla, kun kuva muistaa kyllä... Että kunnollisen katselun ja mieleenpainamisen sijaan ottaa pari kuvaa ja siirtyy sitten seuraavaan kohteeseen. Eikä jälkeenpäin muista tilanteesta muuta kuin itse kuvan. Sellainen tuntuu aika kaamealta uhkakuvalta. Luxemburgissa kauhistutti ja huvitti huomata, miten halutessaan voisi suorittaa järjestelmällisesti turisminsa; ympäri kaupunkia meni valmiita turistireittejä ”photo point” -kohtineen. Senhän tietysti luulisi olevan oikea turistin unelma, joku on miettinyt valmiiksi, mitä kannattaa valokuvata! En silti ymmärrä, miksi kukaan haluaa sellaisia kuvia kotialbumiinsa. Ehkä vain en ole tarpeeksi laiska turisti, minulle matkailuun ja kuvaamiseen liittyy olennaisena osana löytäminen ja ainutlaatuisuus (tai ainakin naiivin utooppinen kuvitelma siitä, että olisin muka ensimmäinen turisti, joka on löytänyt jonkin mielenkiintoisen näkymän), enkä pidä ajatuksesta, että muistelisin myöhemmin matkaani sen kautta, mitä joku toinen on käskenyt katsomaan ja pitämään tärkeänä. Ehkä tässä on hitunen ylimielisyyttäkin mukana; voin kyllä suostua katsomaan tuotakin suosittua pystiä, mutta että ottaisin siitä vielä kuvankin... pyh! Oli miten oli, tapani ottaa valokuvia on puhtaan itsekäs. Otan kuvia hetkistä ja tunnelmista, joiden visuaalisuuden haluan säilyvän muistissani. Erityisen kivaa on kuvata ruokaa, sillä se on usein varsin esteettistä ja lisäksi takuulla ainutlaatuista ja yksin minun omaani.