Aarteet

Keskelle lattiaa oli ilmestynyt valtava roskasammio ja hän kaiveli sitä. Pahvilaatikoiden ja purukumiklönttien seassa oli muovitaskullinen postikortteja, lehdistä leikattuja kuvia, valokuvia, kaikenlaista paperitavaraa. Hän henkäisi epäuskoisena ja saattoi tuskin koskea nippuun. Ovatko nämä kaikki sittenkin tallessa! Luulin niiden kadonneen jo vuosia sitten! Hän oli suorastaan järkyttynyt. Lapsuuden aarteet! Ilmaantuvat varoittamatta, ihan tuosta vain, ja sitten pitäisi olla ihastunut ja eheä ja elää kaikki mennyt uudelleen. Hän vapisi. Olin sittenkin säästänyt nämä kaikki! Miten ihanaa! Miten kuvottavaa!

Ensimmäisen kesäillan hämärää

Liekehtii

Kuin metsään menisi