Herman Melvillen Bartleby on kovin surullinen hahmo. Yleensä kai tätä tarinaa luetaan esimerkkinä absurdista komiikasta, mutta minusta Bartlebyn kaikesta kieltäytymisessä ei ole mitään erityisen huvittavaa, ehkä korkeintaan tragikoomista. Koko hänen hahmonsa on perin ahdistunut ja ahdistava, jopa hänen jumiutumisensa yhteen tapaan ilmaista haluttomuutensa; mieluiten en. Yksi kieltäytyminen johtaa toiseen ja lopulta hän on mieluummin elämättä. Ahdistavuus tulee siitä, että mitään syytä ei anneta. Ikään kuin sama kohtalo voisi olla kenen tahansa missä tahansa.
"Että mitä? Kuinka?" minä huusin. "Ettekö aio enää kirjoittaa?"
"En."
"Ja mistähän syystä?"
"Eikö se ole aivan ilmeistä?" hän vastasi välinpitämättömästi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti