9. lokakuuta 2012

Kokonaisena hiljaisuudessa// Kokonaan hiljaa/ kotonaan hiljaa/ kotonaan kuin kehossaan./ Tässä näin kehossa/ kokonaan/ tässä kuin kotonaan/ tässä keho kokonaan/ koti aivan hiljaa.

8. lokakuuta 2012

Päivät kuluvat. Taivaalla on sateenkaaripariskunta ja märkä aurinko, astun hapankaalikekoon, miksi lattiallani on hapankaalia? Aion esittää ystävälle kysymyksen, saan vastauksen jo ennen kuin kysymys muotoutuu suustani ulos. Opin itsestäni, keskustellessa sukat kuivuvat. Tapahtuu ällistyttäviä asioita, mummoja ja vaareja, tapahtuu niin, että vaari poistuu huoneesta. Tapahtuu keitettyjä munia. Jätän joitakin asioita väliin. Siinä välissä alkaa jo olla ahdasta. Keskustelu johtaa aina uusavuttomuuteen, ratkaisuna on harmaa villalanka, se ei ole kiero tai hattarapää, se ei pysy menossa mukana. Yksin keltaistan asioita. Ne asiat ovat suolapatsaita. Hoen nimeäni kerta toisensa perään, jotten unohtaisi. Minulla on mukavaa. Minulla voisi olla mukavampaa. Päässäni kohisee ja soi. Haluaisin ennemmin kuunnella hanhia. On mahdollista olla syömättä perunapiirakka, piirakan merkitys ei ole keskuslyyrinen. Huomista voi odottaa, jos jaksaa. Minä en jaksa, mutta ripustan itseni siimoilla taivaaseen ja keinun. Taputan ja sanon hyvä hyvä. Huomenna täällä tuulee.